Pages

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan?



Pitääkö olla huolissaan kun etukäteen ostamasi lippu Lehtiä Ilosaareen vaihtuikin leffailtaan työkamujen kanssa, eikä se edes kirpaise? Olin nimittäin alunperin aikeissa lähteä rokkailemaan nuorimman pojan kanssa, mutta  kun kuulin Yösyötön olevan tuolloin ensi-illassa, ei valinta ollut vaikea. Onneksi mies otti haasteen vastaan, ja suuntasi molempien poikien kera rokkailemaan.

Työpäivän jälkeen kieltämättä sohva olisi houkutellut leffaa enemmän, mutta onneksi tulin järkiini.
Leffanamit kiireesti haettuani, suuntasin hiki hatussa leffateatteria kohti. Olen tykästynyt Eve Hietamiehen elämänmakuiseen kirjoitustapaan ja Petteri Summasen tähdittäessä elokuvaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin hyvä. Olin lukenut kirjan jo aiemmin, ja luonnollisesti minulla olikin kovat odotukset myös itse elokuvalle.




Yösyöttö on komedia miehestä joka jää vauvan kanssa kaksin. Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämä mullistuu kun Pia- vaimo kurvaa Naistenklinikan edestä takseineen vauva-arkea pakoon, ja suuntaa Espanjan lämpöön. Elämä pikku vauvan alias Paavo Pasasen kanssa alkaa tuosta hetkestä, eikä Antilla ole aavistustakaan mitä se häneltä vaatisikaan. 

Yösyöttö on viihdyttävä elokuva ja Petteri Summanen on nappivalinta rooliin. Antti sen sijaan on uraohjus, joka ei ole nähnyt omaa nenäänsä pidemmälle. Kirja on pohjimmiltaan tarina eheytymisestä ja itsensä löytämisestä. Antti on ihan tavallinen mies,joka tykkää pitkään nukkumisesta,baari-illoista ja naisista.

Olin väsynyt, yksinäinen,tylsistynyt. Halusin palata töihin ja puhua muidenkin kuin kuolaavien ja purskuttavien kääpiöiden kanssa. Halusin istua baarissa, juoda olutta, nukkua pitkään viikonloppuna, maata päivän sängyssä ja katsoa dvd:ltä Taru Sormusten herrasta -trilogian. Halusin seksiä sunnuntaiaamuna,istua yksin saunassa. Halusin olla yksin. Halusin olla Paavon kanssa.

Elokuvassa on loistavaa tilannekomiikkaa ja se sai kyllä nauramaan,  ja vauvavuodet palasi myös kirkkaana mieleeni. Itse elokuvasta jäin kaipaamaan Jönnin osuutta, jolla oli aika merkittävä rooli kirjassa. Elokuva on pintaraapaisu kirjasta ja tuli tunne, että se jäi kesken. Jatko-osaa jään innolla odottamaan.  Pidin elokuvasta, ja se oli täydellinen päätös hektiselle viikolle.

Leffan jälkeen tämä suuntasi kotiin Vain elämän pariin kera herkkujen, muiden rokkailessa. Nautin nimittäin yksinolosta ja hiljaisuudesta pieninä palasina.

Tänään on ollut laiska sunnuntai, enkä ole saanut mitään aikaiseksi.  Joskus se on ihan hyvä niin.
Nukuin päiväunet ja pikku miehen toiveesta leivoin puolukkapiirakkaa. Äitinsä tavoin hän on oikea herkkupeppu!



Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Rakkaudella Kirsikka

2 kommenttia:

  1. Hyvin samalla tavalla koin elokuvan: hyvä, mutta joitain oleellisia asioita jäi puuttumaan. Mutta eihän puoleentoista tuntiin saa mahdutettis ihan kaikkea. Onneksi lopputulos oli kuitenkin jees 😊

    VastaaPoista
  2. Juurikin näin, riittävän hyvä ollakseen uskottava. Juuri sellainen aivot narikkaan leffa, joka sai hyvälle mielelle. 😊

    VastaaPoista