Viikonlopun kuulumiset ja Arvonta

Viikonloppu on tullut herkuteltua ihan huolella. Perjantaina perheen teini kävi ostamassa reilun kilon karkkia ja niiden voimin seurattiinkin illan Vain elämää jaksoa ja Chisun päivää. Lauantaina tein Sitruuna-marenki piirakkaa ja siitä tulikin aivan taivaallista. No ei se nyt Pulsan veroista ollut, mutta hyvää kuitenkin. Sellainen viikonloppu siis meillä, jota vaari kävi ilahduttamassa ennen kuin hirvenmetsästys alkaa.

Näin viikonlopun päätteeksi suoritin myös arvonnan, joka oli tuolla
facebookin puolella ja onnetar suosi tällä kertaa Outia. Outi pääsee herkuttelemaan Kauppaneuvoksen kahvilaan Taitokortteliin.

Shoppailua Lappeenrannassa ja Ylellisyyttä

Tyttöjen viikonlopun ensimmäinen etappi oli Lappeenranta. Täytyy myöntää, että en ole pitänyt Lappeenrantaa minään shoppailumestana. Minulla oli kylläkin valtavat odotukset Grande Orchideésta, joka on suuri outlet ostoskeskus.

Ystävä olikin käynyt täällä aiemmin,itselle ostoskeskus oli uusi tuttavuus.Toki olin etukäteen tutustunut paikkaan nettisivujen kautta. Outletista löytyy monia tunnettuja huippumerkkejä kuten Liu jo, Armani, Michael Kors, Ralph Lauren, Versace muutamia mainitakseni.

Jännä, että tuollainen paikka on jäänyt itseltä tyystin huomaamatta. Tässä paikassa olisi potentiaalia vaikka mihin,jossa on upea moderni ulkoasu ja siihen on selkeästi panostettu. Enemmän taitaa olla kohderyhmänä naapurit idästä ja se kyllä näkyy muodissa ja ehkä myös siksi hinnat on korkeammat. Kauppakeskus on lähes tyhjillään, muutama satunnainen asiakas vilahtaa silloin tällöin. Itse kävin kesällä Pariisissa La Vallee Village outletissa ja siellä totuin, että tuotteissa on tuntuvat alennukset, täällä niin ei ollut. Itse panostaisin tämän päivän muotiin, tuntuviin alennuksiin ja siihen että tuotteet on kauniisti esillä.

Jos taas sisustus on enemmän sinun sydäntä lähellä suosittelen poikkeamaan Vanhanajan sisustusliike K&k:ssa Brahenkadulla.

Lappeenrannan reissun ehdoton kirsikka oli Saimaan kylpylä ja ylellinen linnahuone

Osasimme odottaa luksusta ja sitä myöskin saimme. Kuvat ei antaneet tällä kertaa huoneelle oikeutta ja se oli jos mahdollista paljon upeampi mitä olimme osanneet kuvitella.

Illan tunteina poikkesimme myös lillumaan Saimaan poreisiin ja pääsimme näkemään myös valoshown. Kylpylästä tultaessa haimme pitsan hotellihuoneeseen,mikä ei nyt hiponut täydellisyyttä mutta jälkiruokana ollut Kismet pelasti paljon ;)

Ihanien prinsessaunien päätteeksi olikin jo aika lähteä nauttimaan maittavaa aamiaista valmiiseen pöytään, mikä on aina parasta antia. Voisin tulla tänne uudestaan kahdestaan miehen kanssa kun puitteet oli näinkin ihanat. Toki uskon,
että Saimaa kelpaisi tuolle nuorisollekin, joten ehkä koko perheen matkakin houkuttelisi jossain vaiheessa. Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella ja tässä tapauksessa Lappeenranta yllätti. Idyllisestä Pulsasta kerroinkin jo aiemmin.

Nautinnollista viikonloppua! meillä siitä nautitaan vaarin kera ja huomenna tämä taitaa hemmotella rakkaita sitruuna-marenkitortulla.

Pieni pala Porvoota

Viime viikonloppuna toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni kun pääsin käymään Porvoossa. Olimme ystävän kanssa matkalla Gloria fashion showhon Helsinkiin kun päätimme tehdä extempore pikavisiitin Porvooseen.

Vanhan kaupungin puutalot miljöineen sai tämän rouvan liikutuksen valtaan. Sitä tunnetta on mahdoton kuvailla enkä ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa,vaikka olen reissannut ulkomaita myöten.

Ystävän suosituksesta nilkkurit vaihtuivat balleriinoihin ja täytyy sanoa, että olipa muuten nappivalinta noilla vanhoilla kivikaduilla. Meillä oli rajallinen aikataulu ja kerkesimme poiketa muutamassa ihanassa sisustusputiikissa. Suosittelen poikkeamaan ainakin Vanille Homessa ja Åtta nimisissä liikkeissä. Laura Ashleyn liike kiinnosti myös, mutta valitettavasti liike syyslomaili vierailumme aikana.

Pienien sisustuslöytöjen jälkeen alkoi jo kahvihammasta sen verta kolottamaan, että löysimme tiemme Cafe Helmeen, josta olinkin lukenut paljon ylistäviä sanoja.

Valitsin kahvin seuraksi Lohipiirakkaa ja lisäksi jaoimme ystävän kanssa herkullisen suklaamousse kakkupalan. Ihana pieni kahvila ja idyllinen vanha puutalo miljöö. Ja vaikka kahvilassa kävi iloinen kuhina ja puheen sorina, silti jotenkin rauha oli läsnä. Tunnelman kruunasi taustalla soiva Edith Piaf. Jokainen pieni yksityiskohta oli tarkkaan mietitty tai siltä se ainakin tuntui, harmoninen kokonaisuus. Tuntui kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin. Tuon tunnelman kun saisi johonkin purkkiin pahan päivän varalle kun tuntuu taas, että se hektinen arki imaisee mukaansa tai kun otsasuonet pullistelee kun otat teinin kanssa yhteen. ;)

Porvoo siis meni tämän tytön tunteisiin ja uusi matka sinne onkin jo haaveissa, pidemmän kaavan mukaan. Tämän voimin jaksaa tätä ankeaa syksyä ja kuvien kautta pääsen fiilistelemään tuota tunnelmaa aina uudestaan.

mukavaa loppuviikkoa kaikille teille!

toivottaa hurmioitunut Kirsikka

Idyllinen Pulsa ja arvonta

Kesän loputtua mietin sitä, että siihen arkeenkin pitäisi saada jotain pientä ekstraa, että sitä arkista aherrusta jaksaa paremmin. Viime viikonloppu oli siis sellainen pieni irtiotto arjesta.

Tämä reissu oli siis hartaasti odotettu ja seura mitä parhain. <3 Ystäväni oli lukenut Pulsan asemasta jo aiemmin blogista, mutta minulle Pulsa oli uusi tuttavuus. Pulsan asema on rautatieaseman päärakennus, joka on rakennettu vuonna 1869. Pulsa on kahvila ja sisustusliike, jonka omistaja Petra on lähtöisin Sveitsistä ja Joensuussa sijaitsevan Taitokorttelin perustaja. Mies Lasse on kotoisin Pulsasta. Pulsan asema sijaitsee Lappeenrannan maalaismaisemassa,kaukana kaikesta. Monelle ohikulkijalle paikka on varmaan jäänyt huomaamatta, mutta tänne kannattaa ehdottomasti tulla kauempaakin.

Rakastuimme ensi silmäyksellä paikkaan jo kun astuimme autosta ulos. Aurinkoinen sää olisi kruunannut kokemuksen, mutta emme antaneet sen häiritä. Olimme niin lumoissamme, että emme edes huomanneet aseman edustalla ollutta kylttiä, että ovet on juuri maalattu ja taisimme mennä sisällekin väärästä ovesta. :D



Pulsassa aika pysähtyy. Kaupungin hälinä ei tänne asti ulotu. Viereisen pöydän nainen kertoo, että hän on tullut työpäivän jälkeen hetkeksi hengähtämään. Miten etuoikeutettu hän onkaan. Pieni irtiotto on näin lähellä. Ja juuri tällaisia paikkoja me tarvitsemme arjen vaatimusten keskellä.


Asiakas saa valita kauniiden kuppien joukosta mistä kupista kahvinsa haluaa nauttia. Minä valitsin Greengaten vaaleanpunaisen ruusumukin johon rakastuin. Harmi, että tuota kuppia ei ollut putiikissa saatavilla. Kahvin kanssa nautimme niin herkullista sitruunapiirakkaa ja mansikka-kinuskikakkua.

Kahvit nautittuamme lähdimme tutkimaan putiikin ihmeellistä maailmaa. Itselleni löysin harmaan ruusukuvioisen Greengaten kahvimukin.
Tänne on päästävä uudestaan!Sillä välin nautitaan Taitokorttelin miljööstä, jossa on aavistus jotain samaa.


Facebook sivuillani on menossa arvonta, jossa arvon lahjakortin Joensuussa sijaitsevaan Kauppaneuvoksen kahvilaan kun sivustollani on 50 tykkäystä. Onnea arvontaan!

Muodin huipulla

Viikonloppuna järjestettiin Helsingin kaapelitehtaalla Gloria Fashion show, joka viime vuonna juhli 10v taivaltaan.

Minä ja ystäväni olimme tänä vuonna tuolla tapahtumassa ihka ensimmäistä kertaa. Saavuimme mallimaailman tapaan viime hetkillä tilaisuuteen. Saimme pullot shamppanjaa ja se kieltämättä oli kirsikkana kakun päällä.

Seuraavaksi suuntasimme muotinäytökseen ja saimme hyvät paikat, josta nauttia illan showsta.

Jokaiselle vieraalle oli varattu oma laadukas Goodie bag, jossa oli tuotenäytteitä. Näytöksen aikana pääsimmme katsastamaan syysmuodin uudet tuulet Ted Bakerilta, Nansolta, Eurokankaalta, Marimekolta ja Tommy Hilfigeriltä muutamia mainitakseni.

Ted Baker on oma suosikkini upeiden kukkakuosiensa ansiosta. Eurokankaalle pisteet siitä, että oli otettu eri ikäisiä ja ei niin tyypilliä mallivartaloita mukaan. Ehkä mallimaailma onkin pienen muutoksen tilassa kun pikku hiljaa alkaa malleinakin olemaan meitä tavallisia naisia selluliitteineen kaikkineen. Ja se on ilman muuta juuri oikea suunta.

Tämän syksyn muodissa näkyi edelleen olevan turkista, väreistä kirkas punainen näkyy olevan nyt pinnalla samoin kimallus on se juttu, mikä sopii kaltaiselleni harakalle vallan mainiosti. ;)

Itse muotinäytöksestä parhaiten jäi mieleen yksi malli, joka otti yleisön haltuun leikittelevällä tyylillä: silmissä pilkettä ja mahtavaa positiivista energiaa. En voinut muuta kun loppupuolella nauraa ääneen hänen kuplivalle ilolleen. Me suomalaiset voisimme ottaa tuosta asenteesta mallia.

Välillä tuli tunne kuin olisi ollut huippumalli haussa- ohjelman kulisseissa kun pääsi kurkistamaan tuota catwalk meininkiä. Miten näin amatöörinkin silmään pisti tuo kävely, miten huonoryhtistä ja paikoitellen jäykkääkin kävely välillä oli.

Yksi näytöksen kohokohta oli minun ja monen muunkin mielestä Valtteri Torikan esitys Kuin taivaisiin. Ihana Katedraalin kokoinen ääni ja charmikas mies.

Näytöksen jälkeen pääsimme nauttimaan ihanasta jäätelöstä Magnumin pisteellä. Tuo herkku oli kyllä kaiken sen jonottamisen arvoinen.

Visuaalista silmää tilojen stailaus miellytti kovasti. Paikalla oli myös eri tuote-esittelyjä. Autoesittelyn kohdalla mietittiin, että onko kohderyhmä oikea, vaikka autot upeita olivatkin. Voihan se toki olla, että sillä oli ajateltu mahdollisia mies vieraita. Toki veikkaan, että yksikään mies ei siellä vapaaehtoisesti ollut niin vastenmielisesti siellä plärättiin puhelimia ja otettiin tyttöystävistä huokaillen kuvasaastetta.:D

Ihana ilta kaikin puolin ja tänne on ehdottomasti tultava uudelleen!

Oodi sohvaperunalle

Työpäivä onnellisesti takana ja mikä onkaan ihanampaa kun nostaa ne jalat ylös ja huokaista vaikka sen kahvikupposen ja leivoksen äärellä.

Joskin äitinä niitä hetkiä siellä sohvan perukoilla ei liiemmin ole. Enemmän meillä lapset ihmettelee sitä jos äiti ottaa rennosti. Tätä taitoa pitää itsekin pyrkiä kehittämään, että osaisi vain olla. Pitäisi virittäytyä Zen tilaan ja olla välittämättä niistä kasvavista pyykivuorista.


Jos nyt ajatellaan kuitenkin niin, että jos en käykään sinne sohvalle vaan teen, vaikka kunnon kävelylenkin työpäivän jälkeen. Miten energinen olo siitä tulee ja sitten voi hyvillä mielin nostaakin ne jalat kattoon.

Ehkä mietit, että mistä sen ajan siihen liikuntaan muka repäisen. Väitän kuitenkin, että varmasti sitä aikaa löytyy. Tekosyitä varmaan löytyy iso liuta niin äidille kun sille, joka odottaa että se liikuntakärpäinen puraisee.

Vuorokaudessa on kuitenkin aika monta hetkeä,jolloin voit kipaista sinne lenkkipolulle.

Myönnän, että lasten ollessa pieniä podin syyllisyyttä siitä, että lähden liikkumaan. Ajattelin, että olen jotenkin huonompi äiti kun olen lasteni luota pois.

Näin tuntui ajattelevan joku ulkopuolinen eräästä äidistä, joka kävi salilla. Tämä johti lopulta lastensuojeluilmoitukseen. Miten voi olla väärin, että äiti huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Se tunti pienen lapsen elämässä ei maailmaa mullista jos hän viettää sen ajan isän tai muun tärkeän ihmisen kanssa. Se äiti kerkiää viettämään sen lapsen kanssa ne muut 23 tuntia.


Vuosien ajattelutyön seurauksena ajattelen nykyään, että ansaitsen sen oman pienen hetkeni ja sen johdosta kotona on ainakin silloin tällöin seesteisempi ja himpun verran parempikin äiti. Tällä nimittäin se liikkumattomuus johtaa siihen, että hypin seinille jo parin päivän liikkumattomuuden jälkeen. Meillä saattaa mies tällöin todeta, että pitäsköhän sinun käydä salilla. :D

Aina sinne lenkille tai salillekaan ei hektisen elämän takia kerkiä. Minulla on hyvä keino lisätä siellä kotioloissa sitä liikuntaa. Meiltä löytyy kotoa kahvakuulia, kuminauha, keppi ja pilatesrulla.

Siinä arjessa kerkiää vallan hyvin hyvän tv- ohjelman aikana tai sillä välin kun ne perunat kiehuu tekemään pienen treenin. Ja lapset varmaan mielellään tulee mukaan jumppaamaan äidin tai isän kanssa, jolloin saadaan koko perhe aktivoitua.

Ja ei se jumppa kotiloissa mitään välineitä kaipaa. Omalla kehonpainolla tehtävä treeni käy myös vallan mainiosti. Meillä jopa koira yrittää tulla jumppaan mukaan tai lähinnä juuri silloin kun jumppaan, tunkee sen oman lelunsa pilatesrullan alle. :D

Maanantain asu

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa juuri sinulle!

Kampaus, meikki ja valokuvaus Parturi-kampaaja ja meikkitaiteilija Selina Tahvananen

Asu:
Farkut: Liu Jo
Neule: Sunny`s
Nilkkurit: Clarks
Korvikset:Snö of Sweden

Syksyn ensimmäiset asukuvat

Minä kaipaan kesää ja niitä kiireettömiä aamuhetkiä, kun ei tarvitse juosta kilpaa kellon kanssa.

Iloitsen kyllä siitä, että arjen myötä päivissä on myös rytmiä.

Kesällä tuli nautittua liikuntaa sopivia annoksia ja herkkuja no vähän enemmän. Näin arjen alkaessa nämäkin asiat on enemmän balanssissa eikä sinne liikkumaan lähtöä tarvitse pinnistellä.


Mitäs sinne vaatekaappiin sitten kuuluu näin syksyllä? Siinä missä maaliskuussa alan kaivata vaatekaappiin niitä kirkkaita värejä, niin näin syksyllä huomaan taas että harmaa alkaa hurmata ja värimaailma alkaa pikku hiljaa siirtymään tummempaa kohti.

Haikein mielin viikkaan ne pinkit ihanuudet kaapin perälle odottamaan kevättä.
Lämmin harmaa ihana Balmuirin huivi on kaivettu varastosta lämmittämään ja neuletakki kuuluu tämän vilukissan vaatetukseen vuodenajasta riippumatta.

Löysin viime syksynä täydellisen villakangastakin ja se on kaivettu intoa puhkuen taas esille ja uusin löytö on Clarksin täydelliset nilkkurit, joilla kelpaa näin syksyn tullen tepastella.

Näin lyhyenä on ollut oma haasteensa löytää saappaat, niin nilkkurit on täydelliset kun käy niin mekon kuin vaikka pillifarkkujen kaveriksi.

Jos ei halua koko arsenaalia pistää uusiksi niin voi aloittaa vaikka uudella huivilla tai hankkimalla syksyisen huulipunan tai kynsilakan. Tumma huulipuna onkin tämän syksyn must hankinta.

Eilen illalla lakkasin kynnet luumunpunaisella kynsilakalla ja tänään kaivoin kaapin perältä viininpunaisen neuletakin. Ja jos kaipuu kesäpäiviin ottaa vallan, niin sipaisen kynsiin ripauksen pinkkiä.

Farkut: Liu Jo
huivi: Balmuir
Nilkkurit: Clarks
Takki: Veromoda

Kampaus, meikki ja kuvaus parturi-kampaaja ja meikkitaiteilija Selina Tahvanainen

Hyvän mielen vaatekaappi

Mistä sitten tunnistaa laadukkaasti ja eettisesti valmistetun vaatteen? Halpa hinta usein kertoo halvoista materiaaleista ja halvasta työvoimasta, puhumattakaan esimerkiksi työntekijöiden kurjista työoloista. Laadukas vaate on huolella tehty laadukkaista materiaaleista ja työnjälki on ensiluokkaista. Välttämättä aina se korkea hinta ei takaa hyvää laatua,vaikka useasti se on juuri näin.

Vasta viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, että haluan ostaa laatua. Kosmetiikan puolella esimerkiksi panostan mielummin siihen kalliimpaan tuotteeseen kun se ensinnäkin on täydellinen minun iholla ja koska se on riittoisampaa. Näin ollen se on taloudellisempi vaihtoehto. Elämäni aikana olen kerinnyt ostamaan yhdet jos toisetkin farkut ja yhdetkään ei ole istuneet minun kroppaan lainkaan. Kunnes kokeilin Liu jo-merkkisiä farkkuja ja se oli rakkautta välittömästi. Ensimmäiset farkut, jotka istuu aivan täydellisesti ja imartelee jopa minun kroppaa.

Olen armoron laukkufriikki myöskin ja on tullut useampaa merkkiä testattua. Näiden kokeilujen myötä olen tullut siihen tulokseen,että minun olkaani ei vastaisuudessa tule koristamaan yksikään muovilaukku,vaan laukun pitää olla nahkaa. Miten hullua maksaa useita satasia laukusta, jonka kulmat kuluu hetkessä puhki. Muovipussikin on parempi vaihtoehto. ;)

Oletko siinä onnellisessa asemassa, että vaatekaapissa on vain niitä täydellisiä yksilöitä? Itse olen tällä matkalla vasta alussa, oma tyyli alkaa pikku hiljaa löytyä. Olen tehnyt suunnitelman karsia vaatekaapistani ne epätäydelliset osaset ja hankkia vaan vaatteita jotka sopii omaan tyyliini täydellisesti.

Yksi paikka bongailla merkkivaatteita on tietysti merkin omat liikkeet, mutta itse harrastan jonkun verran kirppareita ja Facebookista löytyy useampi merkkikirppiskin. Ostajan tulee toki olla monellakin tapaa valveutunut, että ei tietenkään maksa samaa hintaa kun uudesta, mutta myöskin se että ostamasi tuotteet ovat aitoja. Yhteen aikaan tuli hypetettyä Michael Korssin laukkuja esimerkiksi, mutta nykyisin kun katukuvassa liikkuu niin paljon feikkejä niin suurin into on lopahtanut siihen. Tykkään suosia merkkejä joihin ei juurikaan täällä törmää.

En juokse minkään julkkiksen suosiman merkin perässä, toki saatan inspiraatiota saada blogeista, mutta valitsen sieltä ne pienet jipot jotka sopii omaan tyyliini.

Minua tavallaan kiinnostaisi kirjassa esitelty project333. Siinä on lyhyesti ideana valita vaatekaapista 33 osaa ja käyttää niitä seuraavan kolmen kuukauden ajan. Muut vaatteet pakataan siististi omiin laatikoihin. Monestikin kun tuntuu, että ei ole mitään päälle pantavaa, vaikka kaappi tursuaa vaatetta. Tuohon voisin jopa lähteä mukaan, vuoden mittainen shoppailukielto olisi tällaiselle himoshoppaajalle painajainen. Veikkaan kyllä, että armas mieheni olisi siitä innoissaan. :D

asukuvat Pinterest

shoppailuhimo hallintaan!

Konmarin jälkeen sain ystävältä lainaan tämän kaksikon ja täytyy sanoa, että nyt oli nappivalinta. Siinä missä Konmarissa kehoitettiin tekemään inventaariota kodissa asioista mitkä tuottaa sinullle iloa, niin näissä pohditaan muotimaailman epäkohtia ja miten se oma unelmien vaatekaappi tulisi koostaa.

Myönnetään se, että olen armoton shoppailija ja miten helpoksi se tänä päivänä on tehty. Unelmiesi kenkäpari voi olla vain yhden klikkauksen päässä.

Täydellisessä vaatekaapissa tuhlaamatta annetaan vinkkejä miten saada se oma rahankäyttö hallintaan ja kieltämättä tällä alueella itsekin koin pienen valaistumisen.
Miten monesti sitä muuten shoppailee tunteella, että kun on huono päivä niin haetaan pientä piristysruisketta siitä että saat ostettua itsellesi jotain kivaa. Tämä pistää miettimään, että miten usein ostat oikeasti tarpeeseen vai onko se enemmän mielihalu? Miksi se shoppailu on ainoa tapa hemmotella itseään vai voisiko olla jotain muuta mihin ei se materia liity?

Voisinko hemmotella itseäni vaikka kasvohoidolla tai leivoskahvilla ystävän kanssa? Myös sitä henkistä hyvinvointia tarvitsee ravita.

En aiemmin ollut tarkemmin miettinyt omaa kulutustani ja miten shoppailen. Olen ehkä aiemmin miettinyt niin, että ostin kun halvalla sain. Olisiko oikeasti taloudellisempaa ostaa yksi täydellinen ja laadukas paita kuin kymmenen vaikka H&m paitaa, jotka kuluu puhki jo ensimmäisessä pesussa.

En silti sano, että se kalliimpi paita on laadukkaampi mutta kyllä olen tässä asioissa samoilla linjoilla. Netti on pullollaan nettikauppoja ja Facebookissa löytyy pilvin pimein eri kirppisryhmiä. Toki sieltä voi tehdä hyviäkin löytöjä, mutta kannattaa toki tutustua tuoteeseen kunnolla, että ei tule maksaneeksi liikaa.

Moni ostaa merkkejä outlet- kylistä ja myymälöistä, mutta nekin voi tulla hintavaksi jos ei tiedä missä hintaluokassa havittelemasi merkki on. Tykkään kierrellä kirppareilla ja en tullut edes ajatelleesi miten paljon sinnekin saan kulumaan rahaa vuodessa. Tästä eteenpäin mietin tarkkaan myös ne kirpputori hankinnat ja ostan vaan tarpeeseen.

Saa nähdä tuleeko tämän lukukokemuksen myötä minusta pihimpi, mutta ainakin tietoisempi kuluttaja tulen varmasti olemaan. Se, että shoppailu netissä on niin helppoa niin sieltä tulee sokaistuneena hankittua jotain sellaista mitä ei fyysisesti kaupasta olisi ehkä tehnyt.


jos siellä ruudun sillä puolella on kaltaiseni himoshoppaaja suosittelen lämpimästi tarttumaan näihin teoksiin.

Tico The Great

Olin haaveillut koko lapsuusiän omasta koiruudesta. Suutuksissani olin jopa uhannut, että isona otan
sitten kymmenen koiraa ja hankin kymmenen lasta. Kaksi lasta jääköön kuitenkin meidän saldoksi ihmislasten osalta ja sen oman koiran sain vihdoin kaksi vuotta sitten.

Erinäisiä keskusteluja olimme mieheni kanssa käyneet vuosien varrella useita ja koirakuume teki sellaista aaltoliikettä, välillä voimistuen ja välillä laimentuen.

Ihastuin Chihuahua rotuun ystävän kautta, koska hänellä on kyseisen merkin edustajia.
Minua ei häirinnyt edes se, että en hirveästi ollut kuullut rodusta mitään hyvää. Opin sen, että rotu on haukkuherkkä ja että ne eivät välttämättä koskaan oppisi täysin sisäsiistiksi. Sittemmin tämä luulo on osoittautunut vääräksi ja meillä ollaan oltu sisäsiistejä miltein alusta saakka.

Hetken mielijohde koiran hankkiminen ei ollut, vaan imin netistä kaiken mahdollisen tiedon rodusta ja tutustuin kasvattajiin.
Tico hankittiin Kotkasta ystävän suosituksesta. Minulle oli ja on edelleen tärkeää, että tunnen koiran vanhempien taustat ja että kasvattaja on asiansa osaava ja vastuullinen.

Koiran odottaminen on tietyllä lailla samanlaista kun odottaisi lasta. Muistan vieläkin sen tunteen kun sain viestin puhelimeen, että pennut olivat syntyneet. Ja se ihana tunne kun saimme vihdoin hakea pienen kotiin kanssamme. Tuntui hieman karulta napata toinen sisarusten kanssa yhteisestä pedistä boksiin ja aloittaa matka omaan kotiin. Automatkan Tico itki ja minä silittelin häntä kotimatkan. Sen verran pysähdyimme tulomatkalla, että mies haki heseruokaa ja söimme ne autossa.

Miten isolta Tico olikaan näyttänyt kasvattajan laittamissa kuvissa ja miten hurjan pieni se olikaan kun tultiin kotiin. Miten avuton olo oli ensi alkuun ennen kun tutustuimme toisiimme ja miten pienen kanssa tulisi toimia. Ihan samanlaisia tunteita tunsin silloin kun pojat olivat pieniä. Ensimmäisen viikon vietin mammalomaa Ticon kanssa ja vähitellen pääsimme kiinni arkeen yhdessä toinen toisiamme opettaen.


Kun rokotukset olivat kunnossa niin menimme oppikoiran järjestämälle pentukurssille. Olin päättänyt sen, että koska minulla ei ole aiempaa kokemusta koirista niin menisimme pentukurssille oppimaan asioita. Monella tuntuu olevan se harha, että eihän pieniä koiria tarvitse kouluttaa eikä varsinkaan komentaa, koska ne nyt vaan ovat niin suloisia.

Alkuun pelkäsin, että Tico on liian arka kun kasvattajan luona Tico oli tietokonepöydän takana piilossa eikä heti tullut luoksemme. Sittemmin tämä pelko on osoittautunut vääräksi, vaikka joissain asioissa hän onkin arempi. Chihuahua on pieni koira varustettuna isolla egolla ja suurella sydämellä. Alusta asti minulle on ollut selvää, että ennen kaikkea se on koira eikä mikään näyttelyesine. Samoin kun alusta asti Ticon kasvatuksessa olen ollut johdonmukainen ja tiukka. Meillä ei heru sääliä vaikka miten ollaan pieniä ja suloisia jos ollaan tehty jotain kiellettyä. ;) Tico on valloittava tyyppi, hän tykkää pussailla ja illat meillä istutaan sylikkäin.

Haukkuherkkä kaveri hän kyllä on. Ovikellon soidessa meillä kyllä ilmoitetaan kovaan ääneen, että joku on tulossa ja iloisena mennään tervehtimään. Samoin hän on kova poika vahtimaan naapurustosta kuuluvia ääniä ja niille pitää konahdella. Kun hänellä on huono päivä niin kaikki saavat kyllä kuulla kunniansa. Olisikohan vähän äipän poika?;)
Imuria hän pelkää, samoin kahisevat lehdet ja lentävät muovipussit pelottaa. Uroksien kanssa ei tulla juttuun, koska omasta mielestään hän on tämän naapuriston kingi.




Tico on saanut nimensä matka maailman ympäri 80 päivässä- tarinasta tutun Ticon mukaan. Siinä tällä pikku kaverilla on aina nälkä. Ja kyllä samanlainen tyyppi on hänkin, kova herkkujen perään ja vasta jos mitään parempaa ei ole tarjolla kelpaa ne omat raksut.

Chihuahua kiintyy yhteen ihmiseen ja kyllä Tico selkeästi on äipän poika. Pitäkää kaistapäänä, mutta kyllä minulla on kolme poikaa, vaikka tämä viimeisin on karvaisempi. ;) Moni ajattelee, että vaan ne biologiset lapset on oikeita, mutta kyllä ne lemmikit on meille yhtä rakkaita kun ne lapset. Joten miksi ei voisi juhlistaa sitä äitien ja isien päivää heidänkin kanssaan. Silloin tällöin se hauvakuume nostaa taas päätään, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Vaikka kyllä minä pienestä prinsessasta haaveilen. ;)

Hiukset, meikki ja valokuvaus parturi-kampaaja ja meikkitaiteilija Selina Tahvanainen